Kilpailu liittyy yhteen jos toiseenkin lajiin hyvin kiinteänä osana. Judo ei ole tässä mielessä poikkeus, vaan myös judokat, eli judon harrastajat, ovat tottuneet ottamaan mittaa toisistaan nimenomaan kilpailumielessä.

Jo lajin varhaisimmissa vaiheissa Jigoro Kano, judon perustaja, piti kilpailua tärkeänä, ja teetätti vuonna 1899 nykyisten sääntöjen ensimmäisen version, jotta judon ja jiu-jitsun harjoittajat voisivat ottaa toisistaan mittaa samoilla säännöillä.

Miksi valita juuri kilpajudo?

Moni onkin miettinyt, että eikö itsepuolustuslajeissa nimenomaan treenata, jottei niitä taitoja tarvitsisi käyttää. Tämä pitää kyllä paikkansa, mutta vain, jos lajia tarkastellaan nimenomaan itsepuolustuksen näkökulmasta. Kamppailulajeista on olemassa nykyään myös niin sanottuja kuntoiluversioita, joilla pyritään ylläpitämään hyvää peruskuntoa judon keinoin. Tämä on hieman kevyempää treeniä kuin tavallinen judo.

Kilpajudo sen sijaan on tavallista judoa hieman rankempaa ja sen tarkoitus on valmentaa judokan ottelemaan toista judokaa vastaan tietyillä säännöillä. Tavoitteena ovat usein kilpailun moninaiset palkinnot ja mahdollisuus edustaa seuraansa tai jopa maataan.

Kilpailu on yksi motivaation lähde muiden joukossa judokalle. Kilpailumenestys auttaa hahmottamaan omaa kehitystä ja tekemään treenaamisesta tarkoitushakuista. Lisäksi monelle kilpajudokalle, varsinkin huipulla, kilpajudo on elämäntapa ja ammatti.

Olympiatason judo

Vaikka suosittuja judokilpailuja onkin monia, on olympiatason judo se ehdottomasti suosituin. Siitä tuli olympialaji vuonna 1964, kun olympialaiset pidettiin Tokiossa. Judo onkin ainoa kamppailulaji, jossa kisataan näinkin arvokkaalla tasolla. Tilanne tosin saattaa muuttua Tokion vuoden 2020 olympialaisten jälkeen, jos karate otetaan pysyväksi osaksi kisoja.

Judon olympiakilpailuissa vastustajat käyttävät joko sinistä tai valkoista pukua, tai sitten valkoista tai punaista vyötä, jotta nämä voidaan erottaa toisistaan. Tuomareita on samanaikaisesti kolme. Otteluiden kesto on enimmillään viisi minuuttia, mutta ne voivat päättyä myös vastustajan luovuttamiseen tai ipponiin (täydet pisteet), joka vastaa nyrkkeilyssä tyrmäystä.

Hollantilainen Anton Geesink oli ensimmäinen judon olympiatason kultamitalisti. Geesink, joka oli 198 cm pitkä ja painoi 140 kg, vakuutti judomaailman siitä, että kisoihin pitää saada myös painoluokat. Aluksi niitä oli kolme, mutta nykyään niitä on seitsemän sekä naisten että miesten sarjassa. Avoin luokka on myös sittemmin poistettu.